Robotron: 2084

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Robotron: 2048)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Robotron: 2084
Kehittäjä Vid Kidz
Julkaisija Williams Electronics
Suunnittelija Eugene Jarvis, Larry DeMar
Taiteilija Eugene Jarvis, John Sheldrake, Larry DeMar, Ken Roberts
Ohjelmoija Eugene Jarvis, Larry DeMar
Julkaistu maaliskuu 1982
Lajityyppi räiskintäpeli
Pelimuoto moninpeli ja yksinpeli
Alusta kolikkopeli, Apple II, Atari 5200, Atari 7800, BBC Micro, Commodore VIC-20
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

Robotron: 2084 on Eugene Jarvisin ja Larry DeMarin kehittämä räiskintäpeli. Pelin on julkaissut kolikkopelinä Williams Electronics vuonna 1982.

Pelaajan tehtävänä on puolustaa viimeisiä ihmisiä kapinoivilta itsetietoisilta roboteilta. Pelaajalla on kolikkopelissä käytössään kaksi joystick-peliohjainta: toisella liikutaan ja toisella valitaan ampumissuunta. Tämä eroaa aiemmista peleistä kuten Berzerk, joissa ammuttiin nappia painamalla samaan suuntaan kuin minne hahmo osoitti.

Kahden joystickin käyttöä kutsutaan nykyisin twin-stick shooter -lajityypiksi.

Pelimekaniikka yhdistää keskenään ristiriitaisia tavoitteita: vihollisilta pakeneminen, vihollisten ampuminen sekä ihmisten pelastaminen. Pelaajan on pelin aikana toistuvasti arvioitava uudelleen paras ratkaisu kuhunkin tilanteeseen sopivaksi.

Pelistä on julkaistu käännöksiä myös useille muille alustoille.

Eugene Jarvis ja Larry DeMar kehittivät pelin Vid Kidzissä ja peli julkaistiin Williams Electronicsin kautta.[1] Aiemman Defenderin humanoideihin verrattuna Robotronin hahmot ovat selkeästi ihmisiä.[1] Pelin ohjaamismenetelmä on välittömästi intuitiivinen ja minimalistinen, joka poikkeaa Jarvisin aiemmasta pelistä.[1]

Pelissä on vaikutteita Berzerk -kolikkopelistä: Jarvis on sanonut olleensa Berzerkin fani ja kokeneensa turhauttavaksi sen ja vastaavanlaisten pelien yhden joystickin ohjaamismenetelmän.[1] Yhdellä joystickilla pelaajan oli liikuttava samaan suuntaan kuin ampuu.[1] Berzerkissä oli mahdollista pysyä paikallaan pitämällä samalla tulitusnappia pohjassa.[1] Tästä johtuen Jarvis suunnitteli pelin kahdelle joystickille.[1]

Jarvis harkitsi passiivisempaa peliä, jossa ei ammuttu vaan robotit ohjataan elektrodeihin, mutta peli oli hauska vain noin viisitoista minuuttia.[1] Peliin lisättiin ampuminen, jonka jälkeen kokeiltiin robottien määrää.[1] Pelistä tuli intensiivinen, mutta siitä tuli myös suosittu.[1]

Jarvis ratkaisi kahden joystickin käytöllä ohjausmekanismin run-and-gun -ammuntapelien lajityypissä, joka on sittemmin juurtunut lajityyppiin.[2]

Vasta 1990-luvun puolivälissä ilmestyi pelejä, jotka hyödynsivät kahta analogista ohjaintikkua 3D-grafiikkaa käyttävissä peleissä.[1] Tätä ennen kahta yhtäaikaista ohjausta käytettiin harvoin kolikkopelien ulkopuolella: osaksi koska intensiteetin vuoksi kahden joystickin käytössä on hyvä olla raskas pelikabinetti vakauttamassa joystickeja.[1] Yhden joystickin versiot pelistä ovat olleet turhauttavia.[1] Joissakin peleissä kuten Survivor (1982) oli mahdollisuus kahdelle pelaajalle pelata, jolloin toinen pelaaja ohjasi tulitusta.[1] Harrastajat tekivät myös omaa laitteistoa, mutta harvassa pelissä oli tuki erilliselle liikkumiselle ja tulitukselle.[1]

Kädessä pidettävien peliohjaimien kehityksen myötä vastaava ohjaus tuli 1990-luvulla pelikonsoleihin ja tietokoneissa hiiren ja näppäimistön yhteiskäytöllä.[1]

Jeff Minter teki pelistä myöhemmin mukaelman nimellä Llamatron.

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p Matt Barton & Bill Loguidice: The History of Robotron: 2084 - Running Away While Defending Humanoids gamasutra.com. Viitattu 1.12.2021. (englanniksi)
  2. John Harris: Game Design Essentials: 20 Unusual Control Schemes gamasutra.com. 6.12.2007. Viitattu 1.12.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä videopeleihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.