Dirikkidikloridi
| Dirikkidikloridi | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | S2Cl2 |
| Moolimassa | 135,04 g/mol |
| Ulkomuoto | Oranssineste[1] |
| Sulamispiste | -80 °C[1] |
| Kiehumispiste | 135,6 °C [1] |
| Tiheys | 1,678 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | Reagoi veden kanssa[1] |
|
|
|
Dirikkidikloridi eli rikkimonokloridi (S2Cl2) on rikin ja kloorin muodostama epäorgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään kumin vulkanoinnissa ja orgaanisessa synteesissä.
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa dirikkidikloridi on kellertävän punertavaa nestettä. Yhdiste liukenee bentseeniin, tetrakloorimetaaniin ja hiilidisulfidiin. Veden kanssa dirikkidikloridi reagoi muodostaen vetykloridia, rikkiä ja rikkidioksidia.[2]
- 2 S2Cl2 + 2 H2O → SO2 + 4 HCl + 3/8 S8
Dirikkidikloridi kykenee liuottamaan rikkiä.[1] Polysulfaanit reagoivat dirikkidikloridin kanssa muodostaen kloorattuja useita rikkiatomeja sisältäviä yhdisteitä.[3]
Dikkirikkidikloridi esiintyy huoneenlämpötilassa niin kutsuttuna gauche-konformaationa. Yhdisteellä on isomeerinen muoto S=SCl2, joka muodostuu dirikkidikloridia fotolysoimalla.[4]
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dirikkidikloridia valmistetaan sulassa muodossa olevan rikin ja kloorikaasun välisellä reaktiolla. Klooria ollessa ylimäärin muodostuu lisäksi rikkidikloridia.[1][4]
- S8 + 4 Cl2 → 4 S2Cl2
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dirikkidikloridia voidaan käyttää kumin kylmävulkanoinnissa. Yhdiste soveltuu tosin vain ohuiden tuotteiden vulkanoimiseen sillä dirikkidikloridi pystyy tunkeutumaan kumin sisälle vain lyhyen matkan.[5]
Ensimmäisessä maailmansodassa taistelukaasuna käytettyä sinappikaasua valmistettiin dirikkidikloridin ja eteenin välisellä reaktiolla.[4]
- S2Cl2 + 2 C2H4 → (ClC2H4)2S + 1/8 S8
Dirikkidikloridia käytetään myös tionyylikloridin ja orgaanisten yhdisteiden valmistukseen.[3][1]
Turvallisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dirikkidikloridi on syövyttävää. Aine aiheuttaa hengitettynä yskää ja hengenahdistusta. Pitempiaikainen altistuminen voi johtaa keuhkopöhöön. Nieltynä dirikkidikloridi aiheuttaa huonovointisuutta tai jopa tajuttomuuden.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h E.M.Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 152. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ Dale L. Perry,Sidney L. Phillips: Handbook of inorganic compounds, s. 393. CRC Press, 1995. ISBN 9780849386718. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.05.2010). (englanniksi)
- ↑ a b Catherine E. Housecroft,A. G. Sharpe: Inorganic chemistry, s. 511. Pearson Education, 2007. ISBN 9780131755536. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.05.2010). (englanniksi)
- ↑ a b c Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 529. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.05.2010). (englanniksi)
- ↑ Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 956. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.05.2010). (englanniksi)
- ↑ Dirikkidikloridin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 30.05.2010
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Dirikkidikloridin käyttöturvallisuustiedote, Sigma Aldrich, viitattu 18.1.2015.