Kiehkuravesirutto
| Kiehkuravesirutto | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Kladi: | Yksisirkkaiset |
| Lahko: | Alismatales |
| Heimo: | Kilpukkakasvit Hydrocharitaceae |
| Suku: | Vesirutot Elodea |
| Laji: | nuttallii |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
|
|
|
Kiehkuravesirutto (Elodea nuttallii) on alun perin pohjoisamerikkalainen vesikasvi, joka muistuttaa paljon kanadanvesiruttoa (Elodea canadensis).
Suomenkielistä nimeä kiehkuravesirutto on käytetty myös toisesta saman heimon lajista, vesipuuhkasta (Hydrilla verticillata).[2]
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kiehkuravesirutto on monivuotinen ja kasvaa 30–100 senttimetriä pitkäksi. Sen lehdet ovat 6–35 millimetriä pitkät ja 0,8–3,5 mm leveät. Lehdet ovat jäykkiä ja muodoltaan suippoja, kapean kolmiomaisesta tasasoukkaan. Lehden kärjen suippous on selvä eroavuus kanadanvesiruton pyöreäkärkiseen lehteen. Kukat ovat kuten kanadanvesirutolla, mutta verholehdet ovat hieman lyhyemmät.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kiehkuravesirutto kasvaa alkuperäisenä Pohjois-Amerikassa, monissa Yhdysvaltojen osissa ja Kanadan eteläosassa.[3]
Kanadanvesiruton tavoin laji on levittäytynyt Eurooppaan, myös kaikkiin Pohjoismaihin. Ennen lajin löytymistä Suomesta sen lähimmät kasvupaikat olivat Ruotsissa Perämeren rannikolla Norrbottenissa ja Tukholman lähellä Uplannissa. Ruotsissa kasvin ensimmäiset havainnot ovat vuodelta 1991. 2020-luvulla laji on ehtinyt levitä 18 eri eliömaakuntaan. Norjassa kasvia esiintyy useassa paikassa eteläisellä länsirannikolla.[4][5]
Suomesta kiehkuravesirutto löydettiin ensimmäisen kerran vuonna 2021. Sitä tavattiin kolmesta eri paikasta Varsinais-Suomessa, Paimion Ankkalammesta, Paimion Valkojannummen sorakuoppalammesta ja lammesta Sydmon kylässä Paraisilla. Vuonna 2023 kasvia havaittiin neljännessä paikassa, Maskussa pienessä lammessa 8-tien vieressä.[6][7][8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 748. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
- Den virtuella floran: Smal vattenpest (Elodea nuttallii) (ruotsiksi)
- Issakainen, J., Tolonen, J. & Lehtonen, S. Kiehkuravesirutto, Suomelle uusi vieraslaji. Lutukka 38: 1 (2022), s. 56–75.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Maiz-Tome, L.: Elodea nuttallii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 18.10.2016. (englanniksi)
- ↑ Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.
- ↑ Flora of North America: Elodea nuttallii (levinneisyyskartta) (englanniksi)
- ↑ Artfakta: Smal vattenpest (Elodea nuttallii) Viitattu 1.10.2023.
- ↑ Artsdatabanken: Smal vasspest (Elodea nuttallii (Planch.) H.St.John) Viitattu 1.10.2023.
- ↑ Yle: Suomessa uutta, haitallista vesiruttoa löytyi paimiolaisesta lammesta – kasvin epäillään olevan peräisin akvaariosta
- ↑ VieKas LIFE -projektin vieraslajihavainnot.
- ↑ Vieraslajiongelma laajenee: Kiehkuravesiruttoa ja aurinkoahventa havaittu lammessa Maskussa. Varsinais-Suomen ELY-keskus, 21.6.2023.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen Lajitietokeskus: Kiehkuravesirutto – Elodea nuttallii
- ITIS: Elodea nuttallii (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Elodea nuttallii (englanniksi)
|