Metyylivioletti
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/6/67/Methyl_Violet_2B.svg/150px-Methyl_Violet_2B.svg.png)
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/e/ea/Methyl_Violet_6B.svg/150px-Methyl_Violet_6B.svg.png)
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/7/75/Kristallviolett.svg/150px-Kristallviolett.svg.png)
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/2/21/GHS-pictogram-silhouette.svg/80px-GHS-pictogram-silhouette.svg.png)
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/c/c3/GHS-pictogram-exclam.svg/80px-GHS-pictogram-exclam.svg.png)
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/b/b9/GHS-pictogram-pollu.svg/80px-GHS-pictogram-pollu.svg.png)
Metyylivioletti on nimitys rakenteeltaan samankaltaisille yhdisteille, joita käytetään pH-indikaattoreina tai väriaineina vaatteiden värjäyksessä[2] tai lääketieteellisissä tutkimuksissa.[3] Rakenteeltaan metyylivioletit ovat pararosaniliinin tetra-, penta- ja heksametyylijohdannaisia. Mitä enemmän yhdiste sisältää metyyliryhmiä, sitä tummempi se on väriltään.[3] Kiinteässä muodossa metyylivioletti on väriltään vihreää.[2]
Yleisiä metyyliviolettivärejä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pararosaniliinin tetrametyylijohdannaista metyylivioletti 2B:tä (C24H28N3Cl) käytetään pH-indikaattorina. Erittäin happamissa oloissa metyylivioletti 2B on väriltään keltaista ja muuttaa värinsä sinivioletiksi pH:n ollessa noin 1,6.[4]
Metyylivioletti 10B (C25H30ClN3) eli kidevioletti on pararosaliinin heksametyylijohdannainen ja väriltään tummin.[2] Metyylivioletti 10B:tä on käytetty laajasti väriaineena lääketieteessä gramvärjäyksessä. Lisäksi sitä on käytetty eläinlääketieteessä sieniä ja loisia vastaan. Tutkimuksissa aine on todettu myrkylliseksi, karsinogeeniseksi[5] ja mutageeniseksi.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Metyylivioletti Käyttöturvallisuustiedote. 22.5.2018. Sigma Aldrich (Merck). Viitattu 31.5.2018. (suomeksi)
- ↑ a b c metyylivioletti (rosaliini), metyylirosaniliinikloridi, kristallivioletti, gentiaanavioletti, perusvioletti I, pariisinvioletti Coloria.net Päivi Hintsanen. Viitattu 23. heinäkuuta 2008.
- ↑ a b Methyl Violet 2B, 6B StainsFile. Arkistoitu 10.6.2011. Viitattu 23. heinäkuuta 2008.
- ↑ Aroluoma, Kanerva, Karkela, Lampinselkä, Mäkelä, Sorjonen & Vakkilainen: Kemisti 5:Reaktiot ja tasapaino. WSOY, 2007.
- ↑ Chronic Toxicity and Carcinogenicity Studies of Gentian Violet in Mice Oxford Journals. Viitattu 23. heinäkuuta 2008.