Millsin vakio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Millsin vakio on matematiikassa pienin sellainen positiivinen reaaliluku A, jolle kaksoiseksponenttifunktion lattiafunktion

arvo on alkuluku kaikilla

Vakio on nimetty William H. Millsin mukaan, joka todisti sen olemassaolon vuonna 1947 tietämättä kuitenkaan mitään sen arvosta. Todistus perustui seuraavaan Guido Hoheiselin ja Albert Inghamin tulokseen alkulukujen väleistä:

Olkoon pn n:s alkuluku. On olemassa vakio K siten, että

Mikäli Riemannin hypoteesi on tosi, Millsin vakio on

Millsin alkuluvut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkulukuja, jotka Millsin vakio tuottaa kutsutaan Millsin alkuluvuiksi. Ensimmäiset Millsin alkuluvut ovat 2, 11, 1361 ja 2 521 008 887 A051254 OEIS-tietokannassa.

Olkoon M(n) n:s Millsin alkuluku. Jos Riemannin hypoteesi on tosi, niin M(n) on suurin alkuluku luvun jälkeen. Tätä voidaan käyttää hyväksi Millsin alkulukujen laskemisessa, ensimmäinen Millsin alkuluku on 2; on 8, jota seuraava alkuluku on 11. on 1331 jota seuraava alkuluku on 1361 ja niin edelleen. Näin saamme Millsin alkuluvut, edelleen olettaen että Riemannin hypoteesi on tosi. Suurin tunnettu Millsin alkuluku (olettaen että Riemannin hypoteesi on tosi) on

jossa on 20562 numeroa.

Millsin vakion määrittäminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Millsin vakion laskeminen on vaikeaa, sillä ei tiedetä muuta menetelmää kuin määrittää ensin alkuluvut, jotka se tuottaa. Etsimällä Millsin alkulukuja, Millsin vakiota voidaan arvioida seuraavasti:

Caldwell ja Cheng laskivat tällä tavoin Millsin vakion 6850 desimaalin tarkkuudella, olettaen että Riemannin hypoteesi on tosi. Millsin vakiolle ei tunneta esityssä suljetussa muodossa, eikä edes tiedetä onko se irrationaalinen.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä matematiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.