Relayer

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Relayer
Yes
Studioalbumin Relayer kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Julkaistu 1974
 Tuottaja(t) Yes
 Tyylilaji progressiivinen rock
sinfoninen rock
jazz-rock[1]
 Levy-yhtiö Atlantic Records
Yesin muut julkaisut
Tales from Topographic Oceans
1973
Relayer
1974
Going for the One
1977

Relayer on Yes-yhtyeen seitsemäs albumi, joka nauhoitettiin ja julkaistiin vuonna 1974. Se on yhtyeen ainoa albumi, jolla soittaa Patrick Moraz, joka korvasi kosketinsoittaja Rick Wakemanin aikaisemmin samana vuonna. ”The Gates of Delirium” -kappaleen osio ”Soon (oh soon the light)” julkaistiin rajoitettuna singlepainoksena tammikuussa 1975 B-puolenaan ”Sound Chaser”.[2]

Albumi on hieman jazz-painotteisempi kuin edelliset levyt johtuen osittain Patrick Morazin jazz-taustasta. Ennen Morazin liittymistä yhtyeeseen julkisuudessa vahvana ehdokkaana pidettiin Aphrodite’s Child -yhtyeestä ja soolourastaan sekä säveltäjänä tunnettua Vangelista, mutta hän ei soveltunut yhtyeeseen.[3] Howen mukaan hän soitti loistavasti, mutta muutti improvisoivasti sovituksiaan kerrasta toiseen, kun taas Yesin perustana olivat rakenteiden tarkat sovitukset.[4] Alan Whitelle albumi oli toinen studioalbumi. Bill Brufordin King Crimsoniin liittymisen seurauksena White oli mukana Yessongs - livealbumilta lähtien, jolla on mukana joitakin Brufordin vielä soittamia kappaleita.

  1. The Gates of Delirium – 21:50
  2. Sound Chaser – 9:26
  3. To Be Over – 9:06
  • Jon Anderson – laulu
  • Steve Howe – kitara ja laulu
  • Patrick Moraz – kosketinsoittimet
  • Chris Squire – basso ja laulu
  • Alan White – rummut
  1. Relayer rateyourmusic.com. Viitattu 12.6.2022.
  2. Donald Clarke Penguin Encyclopedia of Popular Music
  3. Guinness Rockopedia, s. 432. 1998. ISBN 0-85112-072-5
  4. Howe, Steve:All My Yesterdays Omnibus Press, 2020, ISBN 978-1-785581-79-3
Tämä musiikkialbumiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.