Ruskokipuaja
| Ruskokipuaja | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Kipuajat Dendrocolaptidae |
| Suku: | Tyrannikipuajat Dendrocincla |
| Laji: | fuliginosa |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Dendrocincla fuliginosa |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Ruskokipuaja (Dendrocincla fuliginosa) on Etelä-Amerikassa tavattaja kipuajiin kuuluva varpuslintu.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kooltaan ruskokipuaja on 19–22 cm[2]. Väritykseltään ruskokipuaja on pääosin tasaisen ruskea. Pyrstö ja siipisulat ovat väriltään punaruskeat ja naamassa on harmaata. Alalajien värityksessä on vaihtelua. D. f. meruloides on erityisen punarusehtava, kun taas D. f. lafresnayei ja D. f. ridgwayi ovat enemmän oliivinruskeita. D. f. Taunayi -alalajin kurkku on valkeahko[3]. Ruskokipuajan nokka on musta ja suora. Lajin selän laikuttomuus ja viiruttomuus erottavat lajin useimmista muista kipuajista. Selän väri on tasainen myös punakipuajalla (Dendrocincla homochroa), mutta punakipuaja on väriltään punaruskeampi.[4]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruskokipuajaa tavataan Hondurasista Argentiinaan ja Brasiliaan ulottuvalla alueella.[4] Lajin elinympäristöä ovat ikivihreät metsät. Toisinaan lajia tavataan myös lehtimetsissä ja magrovealueilla. Laji on tavattu aina 2 000 metrin korkeudesta, mutta yleensä ruskokipuajat pysyttelevät alle 1 300 metrin korkeudella merenpinnasta.[2]
Ravinto ja lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruskokipuajien pääasiallista ravintoa ovat muurahaiset. Yleensä laji kokoontuu muurahaisia seuratessaan muutamien yksilöiden ryhmiin, mutta toisinaan tavataan yli 12 yksilön ryhmiä ravinnonhaussa. Yksilöt etsivät ravintoa harvoin vain itsekseen tai muiden lintulajien kanssa.[3]
Ruskokipuajat rakentavaa pesänsä lehdistä onttoon puunrunkoon tai puunkoloon noin 10 metrin korkeuteen. Naaras munii yhdestä kolmeen munaa, joita vain se hautoo. Koiras ei osallistu myöskään kuoriutuneiden poikasten hoitamiseen. Poikaset poistuvat pesästä noin 25 vuorokauden kuluttua kuoriutumisestaan.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Dendrocincla fuliginosa IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2020. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.1.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Plain-brown Woodcreeper Avibirds.com. Viitattu 12.2.2009. (englanniksi)
- ↑ a b Robert S. Ridgely, Guy Tudor, William L. Brown: The Birds of South America, s. 178. University of Texas Press, 1994. ISBN 978-0-292-77063-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.2.2009). (englanniksi)
- ↑ a b Robert S. Ridgely, John A. Gwynne: A Guide to the Birds of Panama, s. 258. Princeton University Press, 1992. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.2.2009). (englanniksi)