Seppo Saraspää

Seppo Saraspää (s. 13. toukokuuta 1946 Ylivieska) on suomalainen eräkirjailija.^[1]

Saraspää kävi keskikoulun ja suoritettuaan poliisikoulun hän toimi poliisina Helsingissä ja eräpoliisina Kemijärvellä ennen ryhtymistään vapaaksi kirjailijaksi.

Saraspää on asunut vuodesta 1987 Inarinjärven Nanguvuonon Kenkäniemessä. Kirjailijan työn ohella hän hankkii elantonsa metsästyksestä, kalastuksesta ja lomamökkirakentajana. Saraspää löysi syksyllä 2003 rautakaudelta peräisin olevan hopea-aarteen Inarijärven Nanguniemestä ja hän kuvaa tätä löytöä kirjassaan Miehiä kylmästä.^[2]^[3]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyytömiehiä Koilliskairassa. Karisto 1984
Nurmettuneet nuotiopaikat: eräaiheinen tarinakokoelma. Karisto 1986
Erotus. Karisto 1988
Pako elämään eli Iloinen tarina kuolevasta miehestä, romaani. Karisto 1989
Kaamosvalon maa: eräkertomuksia. Karisto 1991
Muuttohaukka, nuorisoromaani. Karisto 1992
Syylliseksi epäiltynä. Karisto 1993
Pystykorva kerrostalossa: eränovelleja. Karisto 1995
Aarniometsä. Karisto 1999
Punainen tupa ja erämaa: ikkaan arjen allakka, tekijät Kai Linnilä ja Seppo Saraspää. Tammi 2000
Leiri maailman laidalla. Karisto 2002
Miehiä kylmästä: tarinoita tunturin takaa. Karisto 2004
Vaarallinen lumi. Saariselän sanomat 2004
Erämiehen kahdeksan vuodenaikaa, tekijät Martti Peltomaa ja Seppo Saraspää. Karisto 2006
Retkelle metsään!: opas erätaitoihin, teksti Seppo Saraspää, kuvat Manu Kärki. Helmi, Helsinki 2006
Eräretkiä valon ja hämärän maassa: valitut tarinat. Karisto 2007
Ansiosidonnainen. Karisto 2008
Inarijärvi, tekijät Pertti Turunen ja Seppo Saraspää. Amanita 2010
Inarin vuosi: kirjeitä Kenkäniemestä, tekijät Seppo Saraspää ja Pertti Turunen. Karisto 2011
Lintukoiran ikävä. Karisto 2012
Ministerivierailu. Karisto 2014
Kaulahopeiden taru. Karisto 2019