Shoredanin kellot

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Shoredanin kellot
Kirjailija Markku Sadelehto (toim.)
Kansitaiteilija Peter Mustonen
Genre fantasia
Suomennos
Suomentaja Ilkka Äärelä
Kustantaja WSOY
Julkaistu 1992
Ulkoasu nidottu
Sivumäärä 236
ISBN 951-0-18372-5
Sarja: Sadelehdon fantasia-antologiat
Edeltävä Pimeyden linnake
Seuraava Mustan jumalan suudelma
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Shoredanin kellot on Markku Sadelehdon toimittama sankarifantasia-aiheinen novelliantologia, joka on julkaistu 1992 WSOY:n Fan-sarjassa.

Shoderanin kellot oli yksi kolmesta Sadelehdon 1990-luvun alussa toimittamasta miekka ja magia -antologiasta. Muista antologioista poiketen Shoredanin kellot keskittyy tuolloin suhteellisen uusiin novelleihin. Kustantajan vaatimuksesta Sadelehto siirsi John Brunnerin novellin paikkaa antologiassa. Tämä seurauksena Sadelehdon oli mietittävä rakenne uusiksi, ja lopulta vain Jack Vancen novelli pysyi entisellä paikallaan. Lopputulosta Sadelehto kuvasi ”vasemman käden työksi”, johon oli kuitenkin ”periaatteessa tyytyväinen”.[1]

Portti-lehden Veikko Rekusen mukaan Craig Shaw Gardnerin novelli on oikeastaan pidennetty vitsi, jonka jaksaa lukea kerran, mutta tarjoaa muuten paperinohuita henkilöhahmoja valmiissa maisemassa. John Brunnerin, Roger Zelaznyn ja Brian Lumleyn tarinat jäävät myös ohuiksi kokemuksiksi. Jack Vancen ”Morreion” on varsin näppärä, mutta senkin unohtaa tarinan kerran luettuaan. Sen sijaan Tanith Leen ironinen ”Lohikäärmeentappaja” ja Orson Scott Cardin riipaisevan synkkä ”Hiekkataika” ovat onnistuneita. Jälkimmäisestä tarinasta vain puuttuu kirjailijan kyky monipuolistaa hahmojaan huumorilla. Myös David Draken sinänsä yksinkertainen ”Krokotiilikuningas” onnistuu kehittämään henkilöhahmoja riittävästi.[2]

  1. Tuhkanen, Juho-Antti: Ikuisuuden kultakentillä, eli matka antologisti Markku Sadeledhon seurassa kirjallisuuden hämärille rajamaille. Portti, 1995, 14. vsk, s. 20–43. Tampere: Tampereen Science Fiction Seura r.y..
  2. Rekunen, Veikko: Shoredanin kellot. Portti, 1992, nro 4, s. 102–103.
Tämä kirjaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.