Sinikulmamesikko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sinikulmamesikko
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Mesikot Meliphagidae
Suku: Tiaismesikot Melithreptus
Laji: gularis
Kaksiosainen nimi

Melithreptus gularis
(Gould, 1837)

Alalajit [2]
  • M. g. gularis
  • M. g. laetior
Katso myös

  Sinikulmamesikko Wikispeciesissä
  Sinikulmamesikko Commonsissa

Sinikulmamesikko (Melithreptus gularis) on Australian pohjoisosissa ja itärannikolla tavattava mesikkoihin kuuluva varpuslintu.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kooltaan sinikulmamesikko on noin 14–16 cm. Lajin päälaki ja posket ovat mustat, ja päässä on valkea silmäkulmajuova. Kurkku on linnulla valkoinen. Silmien yläpuolella on paljas sininen alue. Selkä on väriltään tummanvihertävä tai keltainen. Sinikulmamesikon vatsa on väritykseltään harmahtavan valkoinen. Sinikulmamesikon sukupuolet eivät eroa toisistaan ulkonäön perusteella. Nuoret yksilöt ovat hieman aikuisia lintuja vaaleampia.[3]

Levinneisyys ja elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinikulmamesikkoa tavataan alueella, joka ulottuu Pilbarasta Australian pohjoisrannikkoa myöten kaakkoon Uuteen Etelä-Walesiin. Linnun elinympäristöä ovat avoimet eukalyptusmetsät ja muut metsämaat. Sinikulmamesikot elävät usein vesistöjen läheisyydessä erityisesti kuivemmassa Pohjois-Australiassa.[3]

Elintavat ja ravinto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinikulmamesikot elävät yleensä pienissä ryhmissä, joissa on tavallisesti alle 12 lintua. Lajin pesimäkausi kestää heinäkuulta joulukuulle. Laji käyttää hyödykseen yhteispesintää, jolloin naarasta auttaa poikasten ruokkimisessa kahdesta neljään muuta lintua. Naaras rakentaa puunkuoresta kuppimaisen pesän ja pehmustaa sen villalla ja eläinten karvoilla. Naaras munii kahdesta kolmeen munaa ja hautoo munat mahdollisesti muiden lintujen avustuksella. Pesimäaikaan koiraat ovat hyvin aggressiivisia ja voivat hyökätä pesimäalueella olevia itseään suurempiakin lintuja vastaan.[3]

Sinikulmamesikon ravinto koostuu pääosin medestä ja hyönteisistä, mutta se syö satunnaisesti myös siemeniä.[3]

  1. BirdLife International: Melithreptus gularis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 25.1.2023. (englanniksi)
  2. Melithreptus gularis ITIS. Viitattu 4.7.2009.
  3. a b c d Black-chinned Honeyeater Birds in Backyards. Australian museum. Viitattu 4.7.2009. (englanniksi)
Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.