Stenbergan linna
| Stenbergan linna | |
|---|---|
 |
|
| Sijainti | Masku, Suomi |
| Koordinaatit | 60°32′05″N 22°00′19″E / 60.5347°N 22.0053°E |
| Rakennustyyppi | Linna ja raunio |
 Stenbergan linna |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Stenbergan linna eli Teinperin linna oli keskiaikainen linna, jonka rauniot sijaitsivat Maskussa, Varsinais-Suomesta. Kyseessä on ollut linnoitettu kuninkaankartano, josta on ensimmäinen historiallinen tieto vuodelta 1398. Tällöin maanpakoon lähtenyt Suomen laamannikunnan laamanni, Albrekt Mecklenburgilaisen kannattaja ritari Jaakko Abrahaminpoika Djäkn luovutti kartanon yhdessä Maskun Lellaisten, Kuivaisten ja Ajosenpään talojen kanssa Wibrud Korttummen haltuun.[1][2] Linna saattaa olla Turun voutina 1377-99 toimineen Djäknin rakennuttama ja peräisin 1300-luvun lopulta. Linnan ensimmäisen rakennusvaiheen on kuitenkin arveltu ajoittuvan jo 1100-1200-lukujen vaihteeseen.[2]
Albrektia seurannut kuningatar Margareeta I takavarikoi linnan, ja vuonna 1438 kruunu lahjoitti kartanon Maskunjokilaaksoon perustetun Armonlaakson (lat. Vallis gratiae, ruots. Nådendal) birgittalaisluostarin haltuun. Reformaation myötä kartano peruutettiin jälleen luostarilta kruunulle vuonna 1556. Tarkalleen ei tiedetä, milloin linna on raunioitunut.[3] Kansanperinteen mukaan sen hävittivät linnan edustalle purjehtineet vihollisten ammukset.[4]
Albrekt Mecklenburgilaisen valtakausi oli Suomessa linnafeodalismin aikaa, jolloin uusi kuningas jakoi kannattajilleen palkkioksi läänityksiä ympäri Ruotsin valtakuntaa.[5] Ritarit rakennuttivat mailleen pieniä linnoituksia, joista monet myös raunioituivat pian Albrektin valtakauden päätyttyä.[6]
Strateginen sijaintipaikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puolustusvarustus on sijainnut muinaisessa Maskunjokisuussa noin 10 metriä korkealla kalliolla. Paikalla on todennäköisesti ollut ulkomitoiltaan 13 × 13 m kokoinen tornilinna.[2] Linna on aikanaan rakennettu meren lähelle, mutta maan kohoamisen vuoksi rantaviiva on siirtynyt vuosisatojen saatossa kauemmas.[7] Muinaislinnoja rakennettiin luonnonmuotojen suojaamiin paikkoihin, kuten korkeille kallioille. Myös Stenbergan linnavuoren jyrkkäreunainen kallio on soveltunut hyvin puolustustarkoitukseen. Arkeologi Jukka-Pekka Taavitsainen on ehdottanut tärkeäksi tarkastella kallioille, mäille ja saarille rakennettujen linnoitusten yhteyttä keskiaikaisiin sodankäynnin menetelmiin.[8]
Arkeologiset kaivaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1908 linnavuorella suoritettiin arkeologi Juhani Rinteen johdolla kaivauksia, jotka todensivat suullisen perimätiedon välittämän tiedon Teinperin säteritalon kotirakennuksen lähellä vuorella sijainneesta linnasta .[9] Löytöluettelon mukaan jäljellä 1900-luvun alussa oli enää hajanaisia perustuksia. Tutkimuksen perusteella harmaakivisten ulko- ja väliseinien lisäksi kattoholveissa, portaissa ja itäiseinän friisissä on todennäköisesti käytetty tiiltä. Paikalta löydetyt lasin ja laastinpalaset antoivat viitteitä myös rapatuista seinistä ja lyijypuitteisista lasi-ikkunoista. Kaivauksissa löydettiin myös mm. rautaesineitä, poltettua savea ja profiilitiiliä.[10]
Kiinteä muinaisjäännös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yksityisalueella sijaitseva Stenbergan linnavuori on osa Suomen aikaisemmasta asutuksesta ja historiasta kertovaa arkeologista kulttuuriperintöä. Valtakunnallisesti arvokas kiinteä muinaisjäännös on rauhoitettu Muinaismuistolain nojalla. Muinaisjäännösalueella raivattiin vuosina 2019-2020 Museoviraston avustuksella kasvillisuutta.[11]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Haggrén, Georg: ”Keskiaika”, Muinaisuutemme jäljet, s. 369–536. [Helsinki]: Gaudeamus, 2015. ISBN 978-952-495-363-4.
- Oja, Aulis: Maskun historia I. Turku: Maskun kunta ja seurakunta, 1966.
- Stenberga Kulttuuriympäristön palveluikkuna. Museovirasto. Viitattu 13.8.2018.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Oja 1966, s. 84
- ↑ a b c Kulttuuriympäristön palveluikkuna
- ↑ Oja 1966, s. 86
- ↑ Maskun pitäjä 700-vuotias. Suomen kuvalehti, 3.9.1932.
- ↑ Haggrén 2015, s. 429–431
- ↑ Haggrén 2015, s. 431
- ↑ Arkeologista tietoa yleisölle sata vuotta sitten. Arkeologia nyt !, 2008, nro 4, s. 24.
- ↑ Taavitsainen, Jussi-Pekka: Ancient hillforts of Finland. Problems of Analysis, Chronology and Interpretation with Special Reference to the Hillfort of Kuhmoinen., s. 133, 135. Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1990.
- ↑ Teinperin linna maskussa. Turun Sanomat, 26.6.1908.
- ↑ Kulttuuriympäristön palveluikkuna Museoviraston verkkosivu.
- ↑ Kulttuuriympäristön palveluikkuna Museoviraston verkkosivu.