Suurisuukala

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suurisuukala
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Ahvenkalat Perciformes
Heimo: Huulikalat Labridae
Suku: Epibulus
Laji: insidiator
Kaksiosainen nimi

Epibulus insidiator
(Pallas, 1770)

Synonyymit
  • Epibulus striatus
Katso myös

  Suurisuukala Wikispeciesissä
  Suurisuukala Commonsissa

Suurisuukala (Epibulus insidiator) on melko suurikokoinen huulikala.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurisuukalalla on valkoinen pää ja ruskea vartalo, jossa kulkee keltainen pystyraita. Nimensä se on saanut suustaan, jonka se voi heilauttaa puolen kalan mittaiseksi lonksauttamalla leukaluunsa sijoiltaan. Kala voi kasvaa 35 cm:n pituiseksi.

Nuoret yksilöt ovat aivan erinäköisiä ja muistuttavat Wetmorella-suvun huulikaloja.[2]

Suurisuukaloja elää Indopasifisella merialueella 1–40 metrin syvyydessä. [3]

Suurisuukala pyydystää joustavan leukaloukkunsa avulla erilaisia rapuja ja pieniä kaloja.

  1. To, A., Liu, M., Craig, M. & Rocha, L.: Epibulus insidiator IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2010. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 6.8.2013. (englanniksi)
  2. Australian Museum Fish Online
  3. Epibulus insidiator (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kaloihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.