Tauno Tönningin Säätiö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tauno Tönningin Säätiö sr on rakennusneuvos Tauno Tönningin ja hänen puolisonsa Tuovin perustama säätiö.

Säätiö perustettiin 24. toukokuuta vuonna 1972. Tauno Tönningin ja hänen vaimonsa Tuovin lisäksi tuolloinen Oulun yliopiston rehtori, professori Markku Mannerkoski, maaherra Niilo Ryhtä ja Oulun Osuuspankin toimitusjohtaja Paavo Saari muodostivat säätiön ensimmäisen hallituksen. Säätiön tarkoitukseksi kirjattiin teknistieteellisen ja muun taloudelliseen kasvuun tähtäävän tieteellisen tutkimustoiminnan tukeminen. Säätiön alkupääoma oli vain 30 000 markkaa, mutta jo ensimmäisen vuoden aikana se vastaanotti yli 900 000 markan lahjoitukset. Tönningin yhtenä tavoitteena oli hankkia 1000 hehtaaria metsää, ja yksityisesti hankkimansa metsät hän lahjoitti säätiölle. Tauno Tönning menehtyi 10. lokakuuta 1985 sairauskohtaukseen Korpilahdella juuri säätiön metsäasioita käsitelleessä kokouksessa.

Apurahat ja palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2001 päättyessä eli säätiön 30. toimintavuonna sen taseen loppusumma oli 36,7 miljoonaa markkaa eli 6,17 miljoonaa euroa. Säätiön ensimmäisten 20 vuoden aikana eli vuosina 1972−92 myönnettiin 490 apurahana yhteensä 813 300 euroa. Seuraavien kymmenen vuoden aikana apurahoja myönnettiin 417 hakijalle 1,5 miljoonaa euroa. Säätiö on myös jakanut palkintoja tunnustuksena erityisen huomattavasta työstä, jota on tehty säätiön tukemilla aloilla Pohjois-Suomen kehittämisen hyväksi, mm. professori Matti Otalalle hänen ansioistaan elektroniikka-alan alan tutkimuksen ja tuotannon käynnistämisessä ja kasvussa Pohjois-Suomessa.

Vaikka taiteen tukeminen ei varsinaisesti kuulu säätiön toimintaan, se hankki 1982 Lontoosta Stradivariuksen oppilaan Alessandro Gaglianon vuonna 1704 rakentaman antiikkiviulun. Se luovutetaan määrävuosiksi lahjakkaalle, taitonsa jo osoittaneelle pohjoissuomalaiselle viulistille. Ensimmäinen viulun haltija oli Päivyt Rajamäki.

Säätiö on lisäksi harjoittanut pienimuotoista kustannustoimintaa. Rakennusneuvos Tönning kirjoitti itse muistelmateokset Ollutta ja mennyttä sekä Herrojen kanssa marjassa, samoin kuin elämäkerrallisen pakinateoksen Hasardin päiväkirja. Säätiön 30. toimintavuonna ilmestyi Esko Vesalan kirjoittama Pyykön tilahistoria. Utajärven kunnan Niskan kylässä sijaitseva ja säätiön omistuksessa oleva Pyykkö on yksi Oulujoen yläjuoksun vanhimmista tiloista.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tönning, T. 1981. Ollutta ja mennyttä. Omakustanne. Painopaikka: Forssan Kirjapaino, Forssa. 236 s. + kuvaliite 17 s. ISBN 951-99332-7-1.
  • Tönning, T. 1982. Herrojen kanssa marjassa. Omakustanne. Painopaikka: Forssan Kirjapaino, Forssa. 180 s. + kuvaliite 18 s. ISBN 951-99411-4-2.
  • Tönning, T. 1985. Hasardin päiväkirja. Omakustanne. Painopaikka: Liiton kirjapaino, Oulu. 188 s. ISBN 951-99668-0-3.
  • Vesala, E. 2002. Iso Pyykkö. Utajärven Niskankylän Hyryn eli Pyykön tilan n:o 10 historia. Kustantaja: Tauno Tönningin Säätiö. 284 s. ISBN 9529151829
Tämä järjestöön, yhdistykseen tai ei-kaupalliseen organisaatioon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.