USS Independence (CVL-22)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
USS Independence
USS Independence
USS Independence
Aluksen vaiheet
Rakentaja New York Shipbuilding Corporation, Camden, New York
Kölinlasku 1. toukokuuta 1941
Laskettu vesille 22. elokuuta 1942
Palveluskäyttöön 14. tammikuuta 1943
Poistui palveluskäytöstä 28. elokuuta 1946
Loppuvaihe upotettu 1951
Tekniset tiedot
Uppouma 10 662 t (standardi)
14 751 t (kuormattu)
Pituus 190 m
Leveys 21,8 m (vesiraja)
33,3 m (kokonaispituus)
Syväys 7,4 m
Koneteho 100 000 hv
Nopeus 31 solmua (57 km/h)
Miehistöä 1 569
Aseistus
Aseistus 30 × lentokonetta
26 × Bofors 40 mm

USS Independence (runkonumerot CV-22 ja CVL-22) oli Yhdysvaltain laivaston Independence-luokan lentotukialus toisessa maailmansodassa.

Alus tilattiin kevyt risteilijä USS Amsterdamina New York Shipbuilding Corporationilta Camdenista New Jerseystä, missä köli laskettiin 1. toukokuuta 1941. Ennen vesille laskua alus päätettiin muuttaa lentotukialukseksi. Alus laskettiin vesille 22. elokuuta 1942 kumminaan Rawleigh Warnerin puoliso ja otettiin palvelukseen 14. tammikuuta 1943 ensimmäisenä päällikkönään G. R. Fairlamb Jr.[1]

Independence liitettiin 15. marraskuuta 1945 operaatio Magic Carpetiin koottuun laivasto-osastoon kuljettamaan sodasta kotiutettavia joukkoja Yhdysvaltoihin. Aluksen saapuessa 28. tammikuuta 1946 San Franciscoon alus siirrettiin Bikinin atollilla tehtävien ydinkokeiden maalialukseksi. Se sijoitettiin 1. heinäkuuta tehdyn kokeen laukaisupaikan läheisyyteen eikä uponnut testissä. Se otti osaa toiseen räjäytykseen 25. heinäkuuta Kwajaleinin atollilla, jonka jälkeen se poistettiin palveluksesta 28. elokuuta 1946.[1]

Voimakkaasti radioaktiivinen hylky siirrettiin ensin Pearl Harboriin ja edelleen San Franciscoon lisätesteihin. Lopulta sadoilla 200-litraisilla ydinkokeiden radioaktiivisia jätteitä sisältävillä tynnyreillä lastattu hylky upotettiin Kalifornian rannikolle 29. tammikuuta 1951.[1][2] Hylky on 790 metrin syvyydessä Farallonin suojelualueella.[3] Valtaosa Independencen mukana upotetuista ydinjätteistä oli cesium-137:ää ja strontium-90:tä, joiden puoliintumisaika on 29–30 vuotta.[2]