Winona LaDuke

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Winona LaDuke vuonna 2009.

Winona LaDuke (s. 18. elokuuta 1959 Los Angeles, Kalifornia) on yhdysvaltalainen kansalaisaktivisti. Hän on toiminut Amerikan alkuperäisasukkaiden oikeuksia ja vihreää taloutta ajavissa liikkeissä sekä ympäristö- ja ilmastoliikkeissä.[1] LaDuke on ollut myös varapresidenttiehdokkaana Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa vuosina 1996 ja 2000.[2]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dakotoihin kuuluvan LaDuken vanhemmat ovat kirjailija Betty LaDuke (s. 1933) ja Sun Bear -nimellä tunnettu New Age -aktivisti Vincent LaDuke (1929-1992). Los Angeleksessa syntynyt LaDuke vietti suurimman osan lapsuuttaa Oregonissa. Vuonna 1982 hän suoritti taloustieteen maisteritutkinnon Harvardin yliopistossa ja muutti Minnesotassa sijaitsevaan White Earthin reservaattiin.[3]

LaDuke on yksi Indigenous Women's Network -järjestön perustajista ja hän on vaikuttanut myös muun muassa Women of All Red Nations -järjestössä.[3] Vuonna 1993 LaDuke perusti musiikkiyhtye Indigo Girlsin jäsenten kanssa ilmastonmuutokseen, uusituvaan energiaan ja erilaisiin ympäristökysymyksiin alkuperäisasukkaiden parissa keskittyvän Honor the Earth -järjestön. Hän erosi sen johdosta keväällä 2023 ahdistelukohun jälkeen katsottuaan ettei ollut pystynyt suojelemaan järjestön jäseniä sen sisällä tapahtuneelta seksuaaliselta häirinnältä.[2][4] LaDuke on toiminut aktiivisesti myös alkuperäisasukkaiden maiden läpi kulkevaa Dakota Access Pipeline -öljypiippua vastustavassa kansalaisliikkeessä sekä johtanut vuosina 2020-2021 Line 3 -öljyputkea vastustaneita mielenosoituksia.[5][6]

Vuosien 1996 ja 2000 presidentinvaaleisa LaDuke oli Ralph Naderin varapresidenttiehdokkaana.[7] Vuonna 2016 LaDuke sai valitsijamieskokouksessa yhden äänen, kun Hilary Clintonin valitsijana ollut ympäristöaktivisti Robert Satiacum Jr. äänesti presidentiksi Faith Spotted Eaglea ja varapresidentiksi LaDukea.[8]

LaDuke on julkaissut useita tietokirjoja sekä yhden romaanin.[4]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Last Standing Woman (1997)
  • All our Relations: Native Struggles for Land and Life (1999)
  • The Sugar Bush (1999)
  • The Winona LaDuke Reader: A Collection of Essential Writings (2002)
  • Recovering the Sacred: the Power of Naming and Claiming (2005)
  • The Militarization of Indian Country (2013)
  • To Be A Water Protector (2020)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nine Indigenous climate activists you should know about 3.10.2023. Arcadia. Viitattu 18.5.2024. (englanniksi)
  2. a b Native activist LaDuke resigns from environmental group 6.4.2023. AP News. Viitattu 18.5.2024. (englanniksi)
  3. a b Ritter, Peter: The Party ChrasherArkistoitu kopio (arkistoitu sivu) 11.10.2000. City Pages. Arkistoitu 27.12.2013. Viitattu 18.5.2024. (englanniksi)
  4. a b Winona LaDuke Center for Humans & Nature. Viitattu 18.5.2024. (englanniksi)
  5. Covington, Owen: Activist Winona LaDuke says democracy takes connection to the environment, each other 28.11.2017. Elon University. Viitattu 18.5.2024. (englanniksi)
  6. Ingrahamn, Christoher: Judge dismisses remaining Line 3 charges against Indigenous activists, citing longstanding government mistreatment 15.9.2023. Minnesota Reformer. Viitattu 18.5.2024. (englanniksi)
  7. Grow, Doug: LaDuke and the lessons she learned with Nader 22.5.2008. MinnPost. Viitattu 18.5.2024. (englanniksi)
  8. Pearce, Matt: How Faith Spotted Eagle became the first Native American to win an electoral vote for president 20.12.2016. Los Angeles Times. Viitattu 18.5.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]